Hiiva koiran korvassa – tunnista oireet ja hoida tehokkaasti

Koiran korvatulehdus on erittäin yleinen kliininen löydös eläinlääkärin vastaanotolla. Merkittävä osa näistä infektioista on Malassezia pachydermatis -hiivasienen aiheuttamia. Kaikki koirat rapsuttavat korviaan satunnaisesti, mutta kun rapsuttelu muuttuu pakonomaiseksi ja siihen liittyy voimakasta pään ravistelua, kyseessä on usein hoitoa vaativa tulehdustila.

Hiivatulehdus on koiralle äärimmäisen kivulias ja epämiellyttävä tila. Kroonistuessaan se voi johtaa pysyviin muutoksiin korvakäytävässä, kuten kudoksen paksuuntumiseen ja arpeutumiseen. Oireiden nopea tunnistaminen ja oikeanlaisen lääkityksen aloittaminen on eläinsuojelullinen välttämättömyys.

Tyypilliset oireet ja kliiniset merkit

Korvan hiivatulehdus eroaa bakteeritulehduksesta usein eritteen laadun ja hajun perusteella. Lopullinen diagnoosi vaatii aina sytologisen tutkimuksen, mutta koiranomistaja voi tehdä tärkeitä huomioita kotona.

• Voimakas haju: Hiivatulehdukselle on tyypillistä erittäin voimakas, eltaantuneen makea ominaishaju, joka tuntuu selvästi koiran pään lähellä.
• Tumma erite: Toisin kuin bakteeritulehduksissa, joissa märkivä erite on keltaista tai vihertävää, hiiva muodostaa korvakäytävään tyypillisesti tummanruskeaa, paksua ja tahmeaa eritettä.
• Punoitus ja turvotus: Korvalehti ja korvakäytävän suu punoittavat voimakkaasti. Kroonisissa tapauksissa iho paksuuntuu ja arpeutuu voimakkaan raapimisen seurauksena.
• Kipu ja levottomuus: Koira aristaa korviensa koskettamista, pitää päätään vinossa ja ravistelee sitä toistuvasti.

Kliininen huomio: Jos koira kiljahtaa tai reagoi poikkeuksellisen aggressiivisesti korvan kosketukseen, kyseessä saattaa olla pitkälle edennyt tulehdus tai jopa tärykalvon vaurio. Koira saattaa kiputuskissaan jopa yrittää purra, jolloin on syytä ymmärtää, miksi koira puree omistajaa kivun alaisena. Eläinlääkärin arvio on tehtävä välittömästi.

Miksi hiiva iskee koiran korvaan?

Hiivaa esiintyy terveenkin koiran iholla ja korvissa pieniä määriä normaalin mikrobiflooran osana. Tulehdus eli hiivan ylikasvu syntyy vasta silloin, kun korvan luonnollinen tasapaino häiriintyy ja ympäristö muuttuu hiivalle suotuisaksi.

Korvatulehdus on harvoin itsenäinen sairaus. Taustalla on aina jokin altistava perussyy.

1. Allergiat ja atopia

Ylivoimaisesti yleisin syy toistuviin hiivatulehduksiin on yliherkkyys. Ruoka-aineallergiat tai ympäristöallergiat (atopia) heikentävät ihon normaalia suojamuuria ja muuttavat korvakäytävän pH-tasapainoa. Jos koiran korvatulehdukset uusivat jatkuvasti, pelkkä oireen hoitaminen korvatipoilla ei riitä. Tällöin aloitetaan eliminaatiodieetti, jonka apuna voidaan käyttää esimerkiksi laadukasta herkkävatsaisen koiran ruokaa.

2. Kosteus ja uiminen

Koirat, jotka uivat säännöllisesti, kärsivät huomattavasti useammin hiivatulehduksista. Vesi jää helposti loukkuun L-kirjaimen muotoiseen korvakäytävään. Lämpö ja kosteus räjäyttävät hiivasolujen lisääntymisen. Korvien huolellinen kuivaaminen turvallisen uimisen jälkeen on ehdoton ennaltaehkäisykeino.

3. Anatomiset riskitekijät

Rodut, joilla on raskaat ja riippuvat korvalehdet, ovat anatomisesti alttiimpia tulehduksille. Riippuva korvalehti estää tehokkaasti ilman kiertämisen korvakäytävässä, mikä luo hiivalle täydellisen hautomon. Runsas karvankasvu korvakäytävässä kerää eritettä ja heikentää ilmanvaihtoa entisestään.

Eläinlääkärin diagnoosi ja sytologia

Tehokas hoito vaatii aina tarkkaa diagnoosia eläinlääkärin toimesta. Lääkäri tutkii korvakäytävän otoskoopilla varmistaakseen tärykalvon eheyden ja poissulkeakseen vierasesineet tai kasvaimet.

Tämän jälkeen otetaan sytologinen näyte. Erite värjätään ja tutkitaan mikroskoopilla. Sytologiassa hiivasolut erottuvat selvästi maapähkinän tai pullon muotoisina rakenteina. Vasta sytologisen varmistuksen jälkeen voidaan valita oikea lääkitys. Sienilääkkeet eivät tehoa bakteereihin, eikä antibiooteista ole vastaavasti hyötyä hiivaa vastaan.

Lääkehoito ja antifungaaliset korvatipat

Kun hiivatulehdus on kliinisesti todettu, hoito perustuu säännölliseen puhdistukseen ja spesifiseen sienilääkitykseen.

Lääkärin määräämät korvatipat sisältävät tyypillisesti kolmea komponenttia: hiivaa tappavaa lääkeainetta, antibioottia bakteerien varalta sekä glukokortikoidia, joka katkaisee kutinakierteen nopeasti ja laskee turvotusta.

Yleisimpiä korvatulehdusten hoidossa käytettäviä antifungaalisia tehoaineita ovat 10mg/ml tai vastaavat pitoisuudet terbinafiinia, mikonatsolia tai klotrimatsolia. Alle on kerätty Fimean lääkerekisterin data Suomessa markkinoitavista valmisteista, jotta näet käytettävissä olevat lääkemuodot.

Kliininen huomio hoidosta: Useat klinikat suosivat nykyään pitkävaikutteisia geelivalmisteita. Lääke annostellaan eläinlääkäriasemalla 1–2 kertaa, mikä poistaa omistajalta päivittäisen korvatippojen laittamisen stressin kotona ja varmistaa ihanteellisen hoitovasteen.

Korvien puhdistus ja rutiinit

Hoidon peruskivi ja tärkein ennaltaehkäisevä toimenpide on korvien oikeaoppinen puhdistus.

• Valitse oikea puhdiste: Käytä ainoastaan eläinlääkärin suosittelemaa koirien korvanpuhdistusainetta. Monet markkinoilla olevat liuokset sisältävät maitohappoa tai salisyylihappoa, jotka alentavat korvan pH-arvoa hiivalle epäsuotuisaksi.
• Tekniikka ratkaisee: Kaada puhdistusainetta reilusti korvakäytävään. Hiero korvan tyveä ulkopuolelta napakasti, kunnes kuulet selkeän nesteen liikeäänen. Tämä irrottaa lian syvältä. Anna koiran ravistella päätään vapaasti.
• Pyyhi puhtaaksi: Pyyhi näkyvä lika korvalehden sisäpuolelta puhtaalla vanulapulla.
• Vältä vanupuikkoja: Älä koskaan työnnä vanupuikkoa koiran korvakäytävään. Se työntää eritteen syvemmälle ja muodostaa tärykalvovaurion riskin.

Säännöllinen puhdistus auttaa ennaltaehkäisemään ylikasvun uusiutumista, erityisesti runsaan uimisen tai metsästyskauden aikana. Mikäli koiralla on laajoja iho-oireita korvien lisäksi, koira voi myös purra tassujaan jatkuvasti, jolloin allergiatutkimusten tarve on ilmeinen.