Eläinhahmot ja niiden vetovoima digipeleissä

Kissa ruudun reunassa, susi bonuskuvakkeessa tai lintu pelikortin selässä jää mieleen nopeasti. Eläinhahmo toimii pelissä usein jo ennen tekstiä, koska ihminen tunnistaa asennon, katseen ja liikkeen yhdellä vilkaisulla.

Kun maksutapa kuuluu pelin taustaan

Eläinteemaisissa peleissä huomio menee ensin hahmoon, väreihin ja ääniin. Aikuisille suunnatuissa rahapeleissä taustalla katsotaan myös käytännön asioita, kuten miten talletus tai kotiutus on kuvattu. Trustly-maksamista käsittelevässä artikkelissa Veikkaajat.com käy läpi, miten kyseinen maksutapa liittyy kasinoiden talletuksiin, kotiutuksiin ja pikakasinoihin. Tällainen tieto kuuluu eri kerrokseen kuin itse pelihahmo, mutta se vaikuttaa siihen, miten käyttäjä hahmottaa palvelun ennen pelaamista.

Animal-themed slots hyödyntävät yleensä tuttuja eläimiä, koska teema aukeaa heti. Kettu voi näyttää viekkaalta jo pelkän ilmeen avulla. Kotka taas tuo kortteihin ja kelan symboleihin nopean, terävän tunnun ilman pitkää selitystä.

Siluetti ratkaisee ennen yksityiskohtia

Hyvä eläinhahmo tunnistetaan myös pienenä. Se on tärkeää mobiilipeleissä, korteissa ja kolikkopeleissä, joissa kuvake voi olla vain sormenpään kokoinen. Jos hahmo tarvitsee paljon yksityiskohtia toimiakseen, se hukkuu helposti taustaan.

Kissalla korvat, häntä ja kaareva selkä tekevät työn nopeasti. Koiralla kuono, ryhti ja iloinen liike kertovat enemmän kuin pitkä hahmokuvaus. Sudella erottuvat pitkä linja, pystyt korvat ja varovainen katse. Linnulla siiven muoto riittää usein, vaikka värit vaihtuisivat. Pelisuunnittelija miettii yleensä ainakin näitä asioita:

• Tunnistaako eläimen jo mustana varjona.
• Erottuuko hahmo muista symboleista pienessä koossa.
• Näkyykö tunnetila kasvoista tai asennosta.
• Toimiiko sama hahmo paikallaan ja liikkeessä.

Nämä päätökset kuulostavat pieniltä, mutta ne näkyvät heti ruudulla. Pelaaja ei pysähdy miettimään siluettia, jos se toimii. Hahmo vain tuntuu selkeältä, ja katse löytää sen helposti muiden kuvakkeiden seasta.

Kissa ei liiku kuten koira

Liike tekee eläimestä uskottavan myös silloin, kun tyyli on sarjakuvamainen. Kissa voi venyä hitaasti, hypätä pehmeästi ja pysähtyä kuin olisi itse päättänyt koko kohtauksen tahdin. Koira taas saa olla avoimempi: häntä liikkuu, pää kääntyy nopeasti ja tassut voivat liioitella innostusta.

Suden liike on usein matalampi ja harkitumpi. Se sopii peleihin, joissa halutaan jännitystä ilman raskasta tarinaa. Lintu antaa toisenlaisen työkalun, koska lentoonlähtö, nokan liike ja siipien rytmi tuovat ruudulle vaihtelua pienessä tilassa.

Villieläimissä liike kannattaa pitää helposti luettavana. Karhun hidas paino, peuran nopea säpsähdys tai apinan utelias käsiliike kertovat hahmosta enemmän kuin koristeellinen tausta. Kun animaatio on täynnä pientä nykimistä, pelaaja huomaa sen usein väärällä tavalla.

Ääni antaa hahmolle muistin

Eläinhahmon ääni ei tarvitse olla aito eläinääni. Usein parempi ratkaisu on lyhyt, tunnistettava äänimerkki. Pieni tassun tömähdys, linnun siipien suhahdus tai matala murahdus voi riittää.

Korttipeleissä maskotti voi ilmestyä vain kierroksen alussa. Kolikkopeleissä sama eläin voi reagoida voittoon, lisätoimintoon tai uuteen näkymään. Jos ääni on liian pitkä, se alkaa häiritä nopeasti. Jos se on liian geneerinen, hahmo menettää osan luonteestaan. Äänisuunnittelussa toimivat usein tällaiset ratkaisut:

• Koiralle lyhyt ja lämmin reaktioääni.
• Kissalle kevyt askel tai pieni kehräystä muistuttava sävy.
• Sudelle matala ääni, jota ei käytetä liian usein.
• Linnulle selkeä siiven tai nokan ääni nopeissa siirtymissä.

Äänen pitää tukea liikettä, koska pelaaja yhdistää ne nopeasti toisiinsa. Kun kissa hyppää ja pieni tassuääni osuu oikein, hahmo tuntuu viimeistellyltä. Silloin ruudulla ei tarvita ylimääräistä tekstiä kertomaan, mitä tapahtui.

Oikeat eläimet eivät ole pelihahmoja

Pelien eläimet rakennetaan merkeistä, väreistä ja käyttäytymisen pienistä vihjeistä. Oikean eläimen kohdalla sama ajattelu ei riitä. Kotona koira ei aktivoidu siksi, että se näyttää iloiselta kuvakkeelta, vaan koska sillä on oma luonne, ikä, rotutausta ja arjen tarpeet.

Suomen Kennelliitto on nostanut esiin, miten koiran virikkeet ja hyvinvointi liittyvät koiran terveyteen, aktiivisuuteen ja hyvään arkeen. Tämä on hyödyllinen muistutus myös pelisuunnittelusta kirjoitettaessa. Eläinhahmon persoonasta voi ottaa vaikutteita todellisesta käyttäytymisestä, mutta lemmikin hyvinvointia ei voi käsitellä samana asiana kuin hahmon hauskaa animaatiota.

Helsingin yliopiston uutinen koirien käyttäytymistutkimus näyttää, miten eri koirien käyttäytymistä voidaan tarkastella tutkimuksen kautta. Pelissä koira voi olla rohkea maskotti tai nopea apuhahmo. Tosielämässä yksilölliset erot ovat paljon tarkempia kuin yksi ilme tai yksi animaatio.

Eläinhahmo jää mieleen, jos se tekee vähän oikein

Eläinhahmon ei tarvitse olla monimutkainen. Usein riittää, että se erottuu kuvakkeena, liikkuu omalla tavallaan ja kuulostaa samalta joka kerta. Pelaaja oppii nopeasti, milloin susi ilmestyy, miksi lintu vilahtaa kortissa tai mitä koiran reaktio tarkoittaa.

Siksi eläimet sopivat hyvin digipeleihin, korttiteemoihin, kolikkopeleihin ja maskottisuunnitteluun. Ne antavat pelille kasvon ilman pitkää tarinaa. Kun hahmo on selkeä, ääni sopii liikkeeseen ja kulttuurinen mielikuva tuntuu tutulta, eläin tekee ruudusta helpommin muistettavan.