[Kissat]

Miksi kissa nuolee ihmistä? Tunnista sosiaalinen hoivakäytös

Lemmikintarvike.fi
Miksi kissa nuolee ihmistä? Tunnista sosiaalinen hoivakäytös

Kissan voimakas ja karhealla kielellä tapahtuva nuoleminen ihmisen käsissä, kasvoilla tai hiuksissa on kiehtova lajien välinen sosiaalinen interaktio. Moni tulkitsee toiminnan puhtaasti ihmisten välisen suukottelun analogiaksi (rakkaudeksi), mutta etologisesta näkökulmasta katsottuna taustalla on monimutkaisempi eläinlääketieteellinen ja behavioraalinen verkosto. Kissan kieli ei ole vain pesusieni; sen pinnalla on taaksepäin suuntautuvia, keratiinista muodostuneita piikkejä (filiformisia papilloja), joiden tehtävä luonnossa on lihan repiminen luiden ympäriltä ja turkin kampaaminen umpeen.

Kun kissa kohdistaa tämän karkean pesurituaalinsa omistajaansa, käytöksen taustalla vaikuttavat kolme pääteoriaa:

  • Allogrooming (Sosiaalinen hoivaus): Laumasiteen vahvistaminen ja yhteisen ominaishajun luominen.
  • Makuaistimukset: Ihmisen ihon suolojen ja talin kemiallinen tiedonkeruu.
  • Ahdistuksen sijaistoiminto: Pakonomainen nuoleminen stressin tai kiputilan lievittämiseksi.

Allogrooming ja lauman hierarkia

Kissojen välisessä dynamiikassa (samassa taloudessa elävät tai ns. feral cat -koloniat) yksilöiden toisilleen antama turkinhoito on vahva luottamuksen osoitus. Sitä kutsutaan termillä allogrooming. Yleensä tämä kohdistuu toisen eläimen pään ja kaulan alueelle – paikkoihin, joihin kissa ei itse kielellään yllä.

Kun kissa leipoo ihmistä, kehrää voimakkaasti ja alkaa nuolla hiuksiasi tai partaasi, se yrittää sisällyttää sinut omaan “ydinperheeseensä”. Se jakaa oman sylkensä tuoksun (feromonit) kanssasi varmistaakseen, että te kaksi tuoksutte samalta. Luonnossa samalta tuoksuva lauma (kommensalismi) on turvallinen, eriltä tuoksuva tunkeilija on uhka. Vaikka karkea kieli saattaa tehdä iholla kipeää, kissan intentio on täysin hyväntahtoinen ja se kokee usein pienen näykkäisyn tai hellän puremisen olevan looginen osa perusteellista pesutuokiota.

Kliininen huomio: Vaikka allogrooming on merkki kiintymyksestä, siihen sisältyy zoonoottinen hygieniariski. Kissan suussa elää luonnollisena floorana Pasteurella multocida -bakteeria. Kissan ei koskaan tule antaa nuolla ihmisen rikkonaista ihoa (haavoja) tai immuunipuutteisten/vauvojen kasvoja, sillä syljen siirtyminen verenkiertoon voi aiheuttaa vakavan selluliitin tai systeemisen infektion.

Makumieltymykset ja kemosensorinen data

Aivan kuten koirat nuolevat ihmisen jalkoja, myös kissat kykenevät maistamaan ihon eritteitä. Kun ihminen hikoilee, ihon pinnalle erittyy suoloja ja apokriinisten rauhasten aineenvaihduntatuotteita. Kissan makunystyrät ovat sokeita makealle, mutta ne reagoivat erittäin herkästi suoloihin, aminohappoihin ja proteiineihin.

Hikoilun jälkeen tai voimakkaiden vartalovoiteiden levittämisen jälkeen kissa saattaa haluta maistaa käsiäsi pelkästä uteliaisuudesta uutta kemosensorista dataa kohtaan. Osa voiteista on eläimille suorastaan vastustamattoman makuisia (esim. tietyt lipidipohjaiset salvojen ainesosat), mutta samalla vaarallisia nieltynä.

Milloin nuoleminen on oire stressistä?

Jos nuoleminen on pakonomaista, eli kissa ei lopeta sitä ihmisen siirtymisestä huolimatta, vaan jahtaa kättä ja nuolee ihoa lähes maanisen näköisenä ja pupillit laajentuneina, kyse on neurologisesta sijaistoiminnosta (displacement behavior). Kun kissa kokee pitkäaikaista stressiä (esim. uusi perheenjäsen, remontti tai huonosti toimiva monikissatalous) tai kroonista kipua, se purkaa ahdistustaan toistuvalla motorisella toiminnalla.

Tällaisessa tilanteessa jatkuva omistajan (tai itsensä) nuoleminen vapauttaa aivoissa rauhoittavia endorfiineja. Pakonomaiseen over-groomingiin (jossa kissa nuolee esimerkiksi oman vatsansa täysin kaljuksi) liittyy usein myös suoliston patologioita, kuten IBD. Jos käytös muuttuu neuroottiseksi, taustalla olevan stressitekijän tai kliinisen kivun selvittäminen on kriittistä.

Lähteet: Applied Animal Behaviour Science: Social grooming and its function in the domestic cat Journal of Feline Medicine and Surgery: Zoonotic considerations in feline saliva and behavioral interaction