Miksi kissa oksentaa? Tunnista kissan vaaralliset sairaudet

Kissojen oksentelu on kliinisessä eläinlääketieteessä oire, joka on kärsinyt pahasti normalisoinnista. Moni omistaja pitää kissan viikoittaista tai jopa päivittäistä oksentelua lajiin kuuluvana ominaisuutena tai “vain karvapalloina”. Lääketieteellinen totuus on kuitenkin tiukka: satunnainen, kuukausien välein tapahtuva karvojen poistaminen on fysiologisesti hyväksyttävää, mutta toistuva, limaa, ruokaa tai sappea sisältävä oksentelu on aina merkki sairaudesta tai ruoansulatuskanavan merkittävästä dysfunktiosta.

Kissan toistuvaan oksenteluun (krooninen emesis) johtavat syyt jaetaan yleensä maha-suolikanavan ensisijaisiin sairauksiin sekä koko elimistöön vaikuttaviin systeemisiin häiriöihin:

Ruokavalion yliherkkyydet ja IBD: Kissan krooninen suolistotulehdus tai ruoka-aineallergia.
Systeemiset sairaudet: Krooninen munuaisten vajaatoiminta (CKD) ja kilpirauhasen liikatoiminta (Hypertyreoosi).
Karvapallot (Trikobetsoaarit): Kun suoliston motiliteetti on heikentynyt, karva ei poistu ulosteen mukana vaan takertuu mahalaukkuun.
Mekaaninen tukos tai ahmiminen: Vierasesine, langan nieleminen tai liian nopea ruokailu.

Ruoansulatuskanavan patologiat ja IBD

Yksi yleisimmistä nuorten ja keski-ikäisten kissojen kroonisen oksentelun syistä on ruoka-aineallergia tai Feline Inflammatory Bowel Disease (IBD, idiopaattinen suolistotulehdus). Kun kissan elimistö reagoi ruoan proteiineihin (esim. nauta, kala tai maitotuotteet) tulehdusvasteella, mahan ja suoliston limakalvo paksunee. Tämä haittaa ruoan sulamista ja mahalaukun tyhjenemistä (gastric emptying), mikä johtaa usein sulamattoman ruoan tai vaahtoisen liman säännölliseen oksentamiseen.

Hoitamaton IBD altistaa kissan suolistolymfooman (syöpä) kehittymiselle. Diagnoosi varmistetaan ultraäänellä ja biopsioilla, ja hoitona on usein elinikäinen eliminaatiodieetti hydroloidulla proteiinilla ja tarvittaessa kortikosteroidilääkitys.

Kliininen huomio: Jos kissan oksentelu koostuu pitkulaisesta “makkarasta”, joka on täynnä karvaa ja limaa (karvapallo), taustalla on silti usein IBD. Terveen kissan suoliston eteenpäin vievä puristusliike (peristaltiikka) on riittävän voimakas viemään nuollut karvat ulosteen mukana suoliston läpi. Karvapallojen toistuva oksentaminen on usein oire suoliston motiliteettihäiriöstä, ei sen syy.

Systeemiset sairaudet: Munuaiset ja Kilpirauhanen

Kun vanhempi (yli 8-vuotias) kissa alkaa säännöllisesti oksentaa kirkasta nestettä, laihtua ja juoda sekä virtsata huomattavan paljon, eläinlääkäri epäilee aina ensimmäisenä kroonista munuaisten vajaatoimintaa (CKD). Kun munuaiset eivät enää kykene suodattamaan veren kuona-aineita (kuten ureaa), ne kertyvät elimistöön (uremia) aiheuttaen voimakasta pahoinvointia ja mahahaavoja.

Toinen klassinen seniorikissan oksentelun aiheuttaja on kilpirauhasen liikatoiminta (Hypertyreoosi). Liika kilpirauhashormoni kiihdyttää kissan aineenvaihdunnan äärimmilleen. Kissa usein ahmii valtavia määriä ruokaa, mutta on jatkuvasti nälkäinen, laihtuu rajusti, mouruaa öisin ja oksentaa ahmimansa ruoan takaisin johtuen mahalaukun ylivenyttymisestä ja metabolisen tason häiriöistä.

Oksentavaa kissaa ei koskaan pidä pitää pitkällä paastolla toisin kuin koiraa. Kissan maksan aineenvaihdunta on herkkä: jo parin vuorokauden paasto lihavalla kissalla (tai nopeasti laihtuvalla potilaalla) voi laukaista hengenvaarallisen maksan rasvoittumisen (hepaattinen lipidoosi). Pitkittynyt oksentelu, lethargia tai oksennuksessa näkyvä veri edellyttävät aina välitöntä klinikkatutkimusta ja laajoja verikokeita.

Lähteet: Journal of Feline Medicine and Surgery: Diagnostic approach to chronic vomiting in cats Veterinary Clinics of North America: Feline Inflammatory Bowel Disease and Lymphoma Suomen Eläinlääkäriliitto: Kissan kroonisten maha-suolikanavan sairauksien diagnostiikka