Miksi kissa oksentaa sulamatonta ruokaa? Tunnista heti syyt

Kissalla on evoluution myötä kehittynyt äärimmäisen herkkä oksennusrefleksi. Luonnonvaraisena obligatorisena karnivorina (puhtaana lihansyöjänä) se altistuu jyrsijöitä syödessään patogeeneille, luiden siruille ja höyhenille, jotka elimistön on pystyttävä tarvittaessa poistamaan mahalaukusta salamannopeasti ennen kuin vaurioita ehtii syntyä. Kuitenkin tilanne, jossa kissa käy syömässä ruokakupillaan ja oksentaa kuivaruokanappulat täysin sulamattomina, usein pötkömäisenä massana takaisin matolle lähes välittömästi ruokailun jälkeen, ei ole normaalia ruoansulatusta.

Lääketieteellisesti tällainen välitön palauttaminen on usein regurgitaatiota (pulauttamista) tai hyvin varhaisessa vaiheessa tapahtuvaa oksentamista. Taustalla olevat syyt jakautuvat mekaanisiin, kognitiivisiin ja anatomisiin haasteisiin:

• Ruokailun kognitiivinen ahneus (Ahmiminen): Vatsalaukun akuutti ylivenyttyminen, jota laukaisee ruoan laatu tai sosiaalinen stressi.
• Ruoan turpoaminen (Mekaaninen venytys): Liian nopeasti nesteessä turpoava halpa kuivaruoka, joka antaa vääriä hermosignaaleja.
• Megaesofagus tai ruokatorven striktuura: Harvinainen anatominen sairaus, jossa ruokatorven lihaksisto ei vie ruokaa mahalaukkuun asti.
• Ruoansulatuskanavan lymfooma tai IBD: Paksuntunut mahalaukun tai ohutsuolen limakalvo estää ruoan normaalin varastoitumisen ja sulatuksen.

Ahmiminen ja “Ahneuden oireyhtymä”

Ylivoimaisesti yleisin syy kokonaisten nappuloiden oksentamiselle (usein liman peitossa, mutta selkeästi tunnistettavina) on ahmiminen. Tämä on tyypillistä erityisesti monikissatalouksissa tai entisillä löytökissoilla, joille on jäänyt elinikäinen trauma ravinnon puutteesta (resurssien kilpailu).

Kun kissa nielee kuivaruokaa purematta sitä (kissan hampaisto on suunniteltu repimään, ei jauhamaan), vatsalaukku täyttyy äkillisesti valtavasta massasta kuivaa materiaalia. Kun nappulat osuvat vatsanesteisiin, ne alkavat imeä kosteutta ja turpoavat nopeasti. Vatsalaukun seinämän venytysreseptorit (stretch receptors) lähettävät aivoihin hätäsignaalin liiallisesta venytyksestä, jolloin aivorungon oksennuskeskus laukaisee refleksin mahalaukun repeämisen estämiseksi. Ruoka tyhjenee oksentamalla ulos ennen kuin hapot ehtivät edes aloittaa sen sulattamista.

Kliininen huomio: Ahmimisesta johtuvan oksentelun tehokkain ja eläinystävällisin hoito on aktivointilelujen (kuten ahmimisenestokuppien, nuolumattojen tai aktivointipallojen) käyttö. Kun kissa joutuu “metsästämään” ravintonsa muutaman nappulan kerrallaan tassuillaan onkien, ruokailun kesto pitenee 2 minuutista 20 minuuttiin, mikä mahdollistaa mahalaukun tasaisen laajenemisen ja estää venytysrefleksin.

Megaesofagus (Ruokatorven laajentuma)

Jos kissa oksentaa eli pulauttaa ruoan takaisin vääjäämättömästi heti nielaisun jälkeen ilman havaittavaa vatsalihasten pumppaavaa supistelua, kyse on lääketieteellisesti regurgitaatiosta. Tämä viittaa ongelmaan ruokatorvessa, ei mahalaukussa.

Megaesofagus on tila, jossa ruokatorven hermotus ja lihasten peristaltiikka (puristusliike) on heikentynyt. Ruokatorvi laajenee veltoksi putkeksi. Nielty ruoka jää makaamaan tähän pussiin ja valuu joko painovoiman tai ruokatorven kouristelun vuoksi takaisin kissan suuhun usein putkilomaisena (makkara) muotona. Tila on vaarallinen, sillä pulautusvaiheessa ruokaa ja limaa voi joutua vahingossa keuhkoihin, mikä aiheuttaa tappavan aspiraatiopneumonian (keuhkokuumeen). Tämän diagnosointi vaatii aina eläinlääkärin tekemän varjoaineröntgenin.

Ruokayliherkkyys ja mahalaukun seinämän paksuneminen

Vaikka oksentaminen tapahtuisi ahmimalla, usein toistuva kissan oksentelu altistaa mahalaukun pitkäaikaiselle ärsytykselle. Jos kissa on sairastunut idiopaattiseen suolistotulehdukseen (Feline IBD), sen mahalaukun ja suoliston seinämät paksuuntuvat tulehdussolujen vuoksi. Tämä fysiologisesti pienentää mahalaukun elastista tilavuutta. Normaali annos ruokaa ei enää mahdu tulehtuneeseen ja jäykkään mahalaukkuun, vaan kissa joutuu oksentamaan ylijäämän sulamattomana pois.

Jos ahmimisen estämiseen tarkoitetut kupit eivät tuo helpotusta ja kissa oksentaa sulamatonta ruokaa viikoittain tai se menettää painoaan (näkyvät selkänikamat), ultraäänitutkimus ja verikokeet (B12-vitamiini ja foolihappo) ovat välttämättömiä elimellisten syiden tunnistamiseksi.

Lähteet: Journal of Feline Medicine and Surgery: Regurgitation versus vomiting in felines: clinical approach Veterinary Gastroenterology: Esophageal motility disorders and Megaesophagus in cats Suomen Eläinlääkäriliitto: Ahmimisen hallinta ja suoliston motiliteettihäiriöiden hoito