Miksi vanha kissa mouruaa? Ymmärrä iäkkään kissan dementiaa

Iäkkään seniorikissan – yleensä yli 12-vuotiaan yksilön – aloittama poikkeuksellinen, syvä ja usein yöaikaan sijoittuva kovaääninen mouruaminen tai huutaminen on klassinen geriatrinen oireyhtymä. Kyse ei ole huomionhakuisuudesta tai pelkästä “vanhuuden höperyydestä”, vaan se on lähes poikkeuksetta oire huomattavasta neurobiologisesta ahdingosta, elimellisestä sairaudesta tai fysiologisesta kivusta.

Kliinisessä arviossa vanhan kissan äkillinen ääntelyn lisääntyminen karsitaan diagnostisesti neljään päälinjaan:

• Feline Cognitive Dysfunction (FCD): Kissan dementia, joka vääristää tila- ja aikakäsitystä.
• Aistien heikentyminen: Kuuroutuminen tai sokeutuminen aiheuttaa desorientaatiota (hämmennystä).
• Kilpirauhasen liikatoiminta (Hypertyreoosi): Hormonaalinen ylivireystila ja sydämentykytys.
• Krooninen kipu: Erityisesti huomaamaton nivelrikko, joka vaikeuttaa lepoasennon löytämistä öisin.

Kissan dementia (FCD) ja desorientaatio

Ylivoimaisesti tyypillisin syy vanhan kissan yölliselle vaeltelulle ja eksyneen oloiselle mouruamiselle on kissan kognitiivinen dysfunktio (FCD), joka on patologialtaan hyvin samankaltainen kuin ihmisten Alzheimerin tauti. Aivojen proteiinikertymät ja verenkierron heikkeneminen tuhoavat hermosoluja.

Dementoitunut kissa saattaa “herätä” keskellä yötä pimeässä eteisessä eikä tunnista enää ympäristöään. Tilan menettäminen ja turvattomuus laukaisevat paniikin, joka purkautuu kovaäänisenä, sydäntäsärkevänä huutamisena. Omistajan sytyttäessä valon ja puhutellessa kissaa, eläin usein rauhoittuu hetkellisesti muistinsa palauduttua, mutta kohtaus saattaa toistua pian uudelleen. Tilan tukemisessa käytetään eläinlääkärin määräämiä kognitiota parantavia lisäravinteita (esim. antioksidantit ja omegat) sekä feromoni- tai lääkehoitoja ahdistuksen lievittämiseksi.

Kliininen huomio: Jos kissan huutaminen on jatkuvaa ja se kuulostaa siltä, kuin se ei “kuulisi” omaa ääntään (ääni on poikkeuksellisen kova ja nasaalinen), tarkistuta kissan kuulo. Kuuroutuva kissa menettää kykynsä säädellä oman äänensä volyymia ja saattaa huutaa, koska ympäristön täydellinen hiljaisuus pelottaa sitä.

Kilpirauhasen liikatoiminta (Hypertyreoosi)

Kilpirauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, joka johtaa hypertyreoosiin, on äärimmäisen yleinen sairaus yli 10-vuotiailla kissoilla. Sairauden luoma hormonaalinen ylituotanto ajaa kissan autonomisen hermoston jatkuvaan ylikierrostilaan (takykarida eli korkea syke). Kissa on jatkuvasti levoton, se ahmii ruokaa mutta laihtuu silmissä, juo poikkeuksellisen paljon, oksentaa satunnaisesti ja mouruaa voimakkaasti. Kissan keho käy ylikierroksilla, mikä tekee rentoutumisesta fyysisesti mahdotonta. Diagnoosi vahvistetaan yksinkertaisella verikokeella (T4-arvo), ja tila on hoidettavissa päivittäisellä kilpirauhaslääkityksellä tai radiojodihoidolla, jolloin öinen huutaminen loppuu usein viikoissa.

Nivelrikon ja sisäelinsairauksien kipu

Kissat ovat evolutiivisesti mestareita piilottamaan fyysisen kipunsa välttääkseen petojen huomion. Seniorikissojen kohdalla yli 80 prosentilla esiintyy selkärangan ja nivelten degeneratiivisia muutoksia (nivelrikkoa). Päiväsaikaan, ympäristön hälyssä, kissa saattaa peittää oireensa asettumalla liikkumattomaksi “klimpiksi”. Yöllä, kehon viilentyessä ja lihasten rentoutuessa, nivelkipu nousee pintaan. Kyvyttömyys löytää kivutonta asentoa saa kissan vaeltamaan levottomasti ja mouruamaan tuskasta.

Vanhan kissan yllättävään mouruamiseen ei tule koskaan vastata rankaisemalla (esim. suihkupullolla), sillä se ainoastaan pahentaa eläimen taustalla olevaa paniikkia ja stressiä. Oireisto on ehdoton indikaatio laajalle geriatriselle eläinlääkärin tarkastukselle (verenkuva, kilpirauhasarvot, verenpaineen mittaus ja nivelten palpaatio).

Lähteet: Journal of Feline Medicine and Surgery: Feline cognitive dysfunction syndrome and its management Veterinary Clinics of North America: Geriatric feline medicine, hyperthyroidism and pain management