[Koirat]

Miksi koira nuolee alapäätään? Tunnista koiran tulehdukset

Lemmikintarvike.fi
Miksi koira nuolee alapäätään? Tunnista koiran tulehdukset

Koiran genitaalialueen, peräaukon tai nivusten satunnainen nuoleminen on täysin normaali osa koiraeläimen päivittäistä rutiinihygieniaa. Kun nuoleminen muuttuu kuitenkin pakonomaiseksi, pitkäkestoiseksi tai tapahtuu välittömästi virtsaamisen jälkeen, kyseessä ei ole enää normaali puhtaanapito, vaan selkeä kliininen oire urogenitaalialueen tai ruoansulatuskanavan loppuosan patologiasta.

Koska koira ei kykene sanallistamaan kipuaan tai kutinaansa, sen ainoa keino pyrkiä lievittämään paikallista diskomfortia on alueen mekaaninen stimulointi nuolemalla. Alapään pakonomainen nuoleminen jakautuu diagnostisesti neljään yleisimpään lääketieteelliseen syyhyn:

  • Virtsatietulehdukset (UTI): Bakteeriperäinen infektio, joka aiheuttaa voimakasta kirvelyä.
  • Urosten esinahkatulehdus: Balanoposthiitti eli limakalvon bakteeriykasvu ja erite.
  • Narttujen emätintulehdus: Vaginiitti tai kohtutulehdus (pyometra).
  • Anaalirauhasten ongelmat: Tukkeutumat, tulehdukset ja absessit peräaukon ympärillä.

Virtsatietulehdukset ja kiteytymät

Virtsatietulehdus on yksi yleisimmistä syistä erityisesti narttukoirien genitaalialueen nuolemiseen. Kun bakteerit nousevat virtsaputkea pitkin rakkoon, ne aiheuttavat virtsarakon seinämässä tulehdusreaktion. Tämä ilmenee lisääntyneenä virtsaamistarpeena, verivirtsaisuutena (hematuria) ja kipuna, joka heijastuu ulkosynnyttimiin asti. Koira pyrkii lievittämään polttavaa tunnetta virtsaamisen jälkeen nuolemalla itseään voimakkaasti.

Mikäli tulehdus pitkittyy tai virtsan pH-arvo on poikkeava, rakkoon saattaa muodostua kivuliaita struviitti- tai oksalaattikiteitä, jotka ärsyttävät virtsaputken limakalvoa entisestään. Täydellinen virtsaumpi on hengenvaarallinen hätätilanne, joten virtsaamisvaikeuksiin yhdistyvä nuoleminen vaatii aina kiireellistä eläinlääkärin hoitoa.

Kliininen huomio: Leikkaamattomien narttujen kohdalla lisääntynyt alapään nuoleminen ja samea tai märkäinen erite voivat olla ensimmäinen kliininen indikaattori kohtutulehduksesta, joka on hoitamattomana nopeasti letaali tila.

Urosten esinahkatulehdus (Balanoposthiitti)

Uroskoirilla genitaalialueen voimakas nuoleminen ja kellertävän tai vihertävän eritteen (smegma) tippuminen viittaavat esinahan tulehdukseen, eli balanoposthiittiin. Esinahan sisällä elää luontainen mikrobifloora, mutta ympäristön lian, uimaveden epäpuhtauksien tai paikallisen immuunipuolustuksen häiriön seurauksena bakteerit saattavat lisääntyä eksponentiaalisesti.

Lievissä tapauksissa tila on oireeton ja vaatii lähinnä esinahan huuhtelua siihen tarkoitetulla antiseptisella puhdistusaineella. Mikäli eritys on kuitenkin runsasta ja koiran nuoleminen rikkoo ihoa, eläinlääkäri saattaa joutua määräämään paikallishoitona antibioottivoidetta infektiokierteen katkaisemiseksi.

Anaalirauhaset ja perianaalialue

Mikäli nuoleminen kohdistuu genitaalien sijasta selkeästi peräaukon alueelle ja siihen yhdistyy usein takapuolen raahaamista (nk. “kelkkailu”), ongelman ydin on lähes poikkeuksetta kissan ja koiran anaalirauhasissa. Koiran peräaukon molemmin puolin (kello 4 ja 8 kohdilla) sijaitsee kaksi hajuhormoneja erittävää pussia. Normaalitilanteessa nämä tyhjentyvät itsestään ulostamisen yhteydessä.

Jos koiran uloste on liian pehmeää (esim. ruoansulatushäiriöt tai epäsopiva ruokavalio) eivätkä rauhaset tyhjene mekaanisen paineen puuttuessa, rauhaserite paksuuntuu ja rauhanen tulehtuu. Tukkeutunut anaalirauhanen aiheuttaa massiivista kipua, ja hoitamattomana se voi puhjeta peräaukon viereen paiseena. Pakonomainen peräaukon nuoleminen ja koiran pyrkimys äkillisesti purra selkäänsä tai häntäänsä ovat tyypillisiä oireita, jotka edellyttävät eläinlääkärin suorittamaa rauhasten manuaalista tyhjennystä ja huuhtelua.

Koska urogenitaalialueen ja peräaukon toistuva nuoleminen on aina indikaattori fysiologisesta kivusta tai infektiosta, eläimen rankaiseminen käytöksestä on ehdottomasti vältettävä, ja taustalla olevan kliinisen ongelman diagnostinen selvittäminen tulee asettaa etusijalle.

Lähteet: Journal of Small Animal Practice: Urogenital diseases in the dog Veterinary Clinics of North America: Management of anal sac disease in canines Suomen Eläinlääkäriliitto: Kliiniset hoitosuositukset koiran urogenitaali-infektioiden diagnostiikassa