Miksi koira puree tassujaan? Tunnista kipu ja allergiat

Koiran omien tassujen toistuva, pakonomainen nuoleminen ja hampailla pureminen on yksi yleisimmistä syistä hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle. Vaikka ohimenevä puhdistautuminen on osa koiraeläinten normaalia hygieniaa, systemaattinen ja ihoa vaurioittava tassujen jäytäminen kieli kliinisestä patologiasta, jota ei voida hoitaa pelkällä käytöksen estämisellä.

Tassujen puremisen etiologia eli syyperä jakautuu tyypillisesti neljään pääluokkaan:

• Dermatologinen: Atopia, ruoka-aineallergiat ja kontaktiallergiat.
• Infektiivinen: Malassezia pachydermatis -hiivan tai bakteerien ylikasvu varvasväleissä.
• Mekaaninen: Vierasesineet, kuten vihneet tai lasinsirpaleet anturoiden välissä.
• Ortopedinen/Neurologinen: Nivelrikon heijastekipu tai hermopinne kaularangassa.

Allergiat ja sekundaariset infektiot

Ylivoimaisesti yleisin syy tassujen jatkuvaan puremiseen on ympäristö- tai ruoka-aineallergia (atopia). Allergisen reaktion fysiologia eroaa ihmisistä siten, että koirilla histamiinin vapautuminen manifestoitui ensisijaisesti ihon kutinana (pruritus) eikä hengitystieoireina. Kutina keskittyy voimakkaimmin tassuihin, kasvoihin ja vatsan alueelle.

Kun koira puree ja nuolee kutiavaa tassuaan, syljen sisältämä kosteus ja entsyymit muuttavat varvasvälien mikroilmastoa. Tämä luo ihanteellisen kasvualustan normaaliflooraan kuuluvalle Malassezia-hiivalle ja stafylokokki-bakteereille. Seurauksena on sekundaarinen hiiva- tai bakteeritulehdus, joka on usein alkuperäistä allergiaa huomattavasti kivuliaampi ja kutisevampi tila. Vaalea turkki tassuissa värjäytyy usein syljen porfyriinien vaikutuksesta voimakkaan ruosteenruskeaksi.

Kliininen huomio: Jos tassujen pureminen ajoittuu yksinomaan kesään ja syksyyn, kyseessä on todennäköisesti siitepöly- tai varastoepunkkiallergia. Ympärivuotinen oireilu viittaa vahvasti ravintoaineallergiaan.

Mekaaninen vaurio ja vierasesineet

Mikäli pureminen alkaa äkillisesti (akuutisti) ja kohdistuu vain yhteen tiettyyn tassuun, on ensisijaisesti poissuljettava mekaaninen vaurio. Erityisesti loppukesästä viljelyskasvien ja heinien “vihneet” (terävät, väkäkselliset siemenkodat) porautuvat herkästi koiran varvasvälin ihon läpi ja jopa syvälle lihaskudokseen. Ne muodostavat märkivän fistelin, joka vaatii eläinlääkärin kirurgista puhdistusta. Myös talvisin tiesuola, jääpaakut ja anturoiden halkeamat aiheuttavat terävää kipua, johon koira reagoi puremalla kipeää aluetta.

Heijastekipu ja nivelrikko

Vähemmän tunnettu, mutta seniorikoirilla erittäin yleinen syy tassujen, erityisesti ranteiden, nuolemiseen ja jyrsimiseen on nivelrikosta johtuva kipu. Jos kyynär- tai rannenivelessä on rustovaurio, kipu saattaa hermoratoja pitkin säteillä koiran tassuun. Koira ei kykene paikallistamaan nivelkivun lähdettä tarkasti, vaan yrittää “hoitaa” särkevää raajaansa nuolemalla sen ääreisosia. Tällaisissa tapauksissa koiran nivelrikon hoito kipulääkityksellä poistaa myös pakonomaisen puremiskäytöksen.

Pelkkä oireen tukahduttaminen esimerkiksi kaulurilla (ns. “tötterö”) on eettisesti kyseenalaista, sillä se estää eläintä reagoimasta fyysiseen kipuun tai sietämättömään kutinaan, mikä puolestaan johtaa nopeasti voimakkaaseen neurobiologiseen stressiin. Tassujen pureminen vaatii aina eläinlääkärin tekemää sytologista (solutason) tutkimusta varvasväleistä ja perussyyn huolellista diagnosointia.

Lähteet: Veterinary Dermatology: Pathogenesis of canine atopic dermatitis Journal of Small Animal Practice: Orthopedic referred pain in domestic dogs Suomen Eläinlääkäriliitto: Kliiniset suositukset koirien ihotautien hoidossa